http://maijaluutonen.com/files/gimgs/th-57_GA9509.jpg
http://maijaluutonen.com/files/gimgs/th-57_GA9512.jpg
http://maijaluutonen.com/files/gimgs/th-57_GA9506.jpg

Olli Keränen: ZZZ / Maija Luutonen: F

Olli Keräsen näyttely Galerie Anhavalla koostuu veistoksista ja videoteoksesta. Keräsen työskentely perustuu tarkkailuun; ympäristöstä tehtyihin havaintoihin muodoista ja eleistä. Merkit, jäljet ja ihmisten kasvot tiivistyvät tai pelkistyvät, kiteytyvät galleriatilassa esitettäviksi epoksi- ja alumiiniveistoksiksi. Veistoksissa yhdistyvät hiottu visuaalinen kieli ja yhteys gallerian seinien ulkopuoliseen maailmaan, arkiympäristöön.

Teokset alkavat kuitenkin käydä omaa keskinäistä dialogiaan - alkuperäisen merkin jäljittäminen ja viittaus todellisuuteen tulevat toissijaisiksi. Sekä taiteilijan tulkinnan että katsojan kokemuksen väliset mahdolliset väärinymmärrykset ja viestin katkeaminen ovat osa prosessia, jopa tarkoituksenmukaista kokeilua kielen ja yhteyden katkoksista.

Keräsen videoteoksessa on kuvattu tanssijan improvisoimia arkisia toimintoja ja uudelleentulkintoja niistä. Kyse on yhtä lailla kommunikoinnista – veistoksissa merkkien ja tanssissa eleiden, jälkien, välityksellä.

Maija Luutonen esittää näyttelyssä suurikokoisia paperipohjaisia maalauksia. Paperin ominaisuudet ovat teoksissa keskeisessä osassa - valkoinen pinta, huokoisuus, litteys ja keveys. Paperin käyttö tarkoittaa Luutoselle paitsi pinnan myös materiaalin tutkimista. Paperi määrittää tekemiselle omat ehtonsa. Akryylimaali asettuu paperilla uomiinsa välittömästi ja siksi eleessä on oltava varmuutta ja nopeutta.

Pinnan ja materiaalin tutkimus on toisinaan johdattanut Luutosen käsittelemän paperia reliefinä, jossa maalausjälki piirtää esiin paperin pintaan muotoja sen toiselta puolelta. Luutosen teoksissa on rinnan kyse paperin kaksiulotteisuudesta kuin myös tilan luomisesta. Litteä paperi painautuu seinää vasten, melkein osaksi näyttelytilan pintoja, mutta luo myös oman kuvatilansa värien ja perspektiivin avulla.

Keräsen ja Luutosen yhteisnäyttelystä muodostuu myös kahden taiteilijan teosten välinen vuoropuhelu. Tässä keskustelussa esitetyt kysymykset koskevat muodon ja värin kautta hahmottamista, toisaalta arkiympäristön havainnointia, toisaalta utopioita tilasta unohtamatta kysymyksiä näytteille asettamisesta.
_________________

Olli Keränen’s exhibition at Galerie Anhava consists of sculpture and a video piece. His work is based on observation; observations of forms and gestures in his surroundings. Signs, marks and human faces are condensed or reduced, crystallized into epoxy and aluminium sculptures. The works of sculpture combine a polished visual idiom with a connection with the world outside the walls of the gallery, the everyday environment. The works, however, enter into a dialogue among themselves– tracing the original sign and references to reality become secondary. Any misunderstandings that may arise between the artist’s interpretation of matters and the viewer’s experience and the interruption of the message are part of the process, even required experimentation in the hiatuses of language and connection.

Keränen’s video piece shows everyday actions improvised by a dancer, and reinterpretations of them. They involve in equal measure communication – in the sculptures through signs and in dance via gestures and marks.

Maija Luutonen displays large paintings on paper. The properties of paper – the white surface, porosity, planarity and lightness – have an important role in her works. For Luutonen, the use of paper is a study of both surface and material. Paper lays down specific conditions for the work. On paper, acrylic paint immediately finds its own configurations and therefore the gesture needs to be assured and fast. The study of surface and material has occasionally led Luutonen to treat paper as a relief, in which the marks of painting bring forth forms from the other side on the surface of the paper. Luutonen’s works deal at the same time with the two-dimensionality of paper and the creation of space. The flat paper is pressed against the wall, almost to be part of the surfaces of the exhibition space, while creating its own visual space with the aid of colour and perspective.

Keränen’s and Luutonen’s joint exhibition is also a dialogue between two artists. The questions raised in this discussion concern perception via form and colour, and observations of the everyday environment on the one hand and utopias of space on the other – while not forgetting issues of displaying works.

Piia Oksanen

Kuvat / Photos: Jussi Tiainen